Tänään taas vähän hankalampaa

Heips taas pitkästä aikaa.

Paljon on aikaa vierähtänyt viimekirjoituksesta ja paljon on tapahtunutkin.

Olen seksisuhteessa edelleen tuon miehen kanssa, josta kerroin edellisessä postauksessa.Aloitettiin siis seksisuhde, ollaan tapailtu säännöllisen epäsäännöllisesti, melkein vähintään kerran viikossa. Tossa syksyllä tuli pieni tauko eikä pidetty oikeastaan yhteyttäkään. Nyt ollaan taas uudestaan "löydetty" toisemme. Mieskään ei enää ole sinkku, vaan pettää tyttöystäväänsä kanssani, samoin kuin minä Avokkiani hänen kanssaan.

Seksi on aivan mahtavaa ja tullaan muutenkin todella hyvin toimeen tän Miehen kanssa. Mies haluaa mua paljon ja muistaa sen kertoa ja näyttää. Lisäksi mieltymykset seksin suhteen on meillä hyvin, hyvin samanlaiset. Mies kehuu mua ja on sanonut paljon sellaista, mitä Avokiltani en ole muistaakseni koskaan kuullut. Keskustellaan myös paljon, melkein mistä aiheesta vain, myös omista suhteistamme. Ollaan oikeastaan ystävystytty, sillä tavataan joskus ilman seksiäkin ja käydään vaikkapa syömässä, leffassa tai jotakin muuta. Mulla on toisaalta morkkis, mutta vain Miehen tyttöystävän puolesta. He eivät ole edes kauaa olleet vielä yhdessä, mutta silti mies käy naimassa mun kanssa. Sen maailma romahtais, jos se sais joskus tietää. Ei olla tavattu tän tyttöystävän kanssa, onneksi. En tiedä miten mulla riittäis pokka katsoa sitä silmiin.

Asutaan Avokin kanssa vielä yhdessä. En tiedä tietääkö se mun touhuista, mitään ei ainakaan ole sanonut, eikä käytös ole muuttunut suuntaan tai toiseen. Seksi on edelleen yhtä vähäistä, paitsi että nyt mäkään en ole sitä niin vongannut. Ei Avokki ole edes ihmetellyt. Mua vähän häiritsee, ettei se muka huomaa mitään. Miksi me edes ollaan enää yhdessä? Lähinnä eletään kuin kämppikset ja se on hyvin välinpitämätön mua kohtaan, en tiedä mitä pitäisi tehdä, enkä sitä, että haluanko edes tehdä mitään. Miksi tekisin, ei Avokkikaan tee mitään tän suhteen eteen, ole koskaan varmaan tehnytkään.

Alkais olla taas Miehen tapaamisen aika, tää viikko vaan on jotenkin hankala aikataulujen järjestämisen kannalta, sillä ei voida harrastaa seksiä kuin täällä mun luona. Mies kertoo kuinka se mua haluaa ja mitä aikoo mulle tehdä kun tavataan. Mä odotan sitä tapaamista pikkarit säälittävän märkänä. Pidetään taas hauskaa muutama tunti, ja Mies palaa omaan elämäänsä. Joskus tavataan vain ystävinä, ja se on äärettömän vaikeaa ja tuskallista, kun ei voi koskea toista niin kuin haluaisi ja aina kun osuu sopiva hetki, Mies kiusoittelee mua jollakin tavalla ja saa mut odottamaan seuraavaa tapaamista omassa rauhassa kahta kauheammin.

....

Jokainen aamu nousen putoamaan

Päätin, etten sekaannu Exään. Päätin myös, etten voi kestää tätä tilannetta Avokin kanssa. Tää on mennyt ihan oudoksi koko suhde. Välillä menee tosi hyvin, mutta hirveän usein varsinkin seksin jälkeen Avokki menee hiljaiseksi ja kääntää selän tms, kun kysyn mitä nyt, niin vastaus on jotain tyylillä "hmh, no et sä kuitenkaan nauttinut". Sen mielestä feikkaan orgasmini nykyään, eikä kuulemma voi tuntua hyvältä kun en tykkää _tavallisesta_seksistä.

Oon koittanut selittää Avokille, että sen kanssa seksi tuntuu aina hyvältä, koska saan olla sen lähellä ja tuntea miten se haluaa mua. Lähes poikkeuksetta saan Avokin kanssa orgasmin, jos en, niin en silloin myöskään sitä feikkaa. Oon ehkä jotenkin loukkaantunut tästä nyt, ettei se usko muhun edes tuon vertaa, vaan pitää oikein vängätä vastaan kuinka en muka kuitenkaan nauttinut. Helvetti, mä en ole IKINÄ feikannut orgasmia, mutta ei. Turhauttaa ja suututtaa koko tilanne.

Harkitsen vakavasti ulkopuolisen seksisuhteen hommaamista, ehkä jostain toisesta varatusta. Terveisin seksiä viimeksi 25.3 ja "enkä mä kuitenkaan nauttinut".  Huoh.