tiistai 31. tammikuuta 2012

Tortured by my memories of what I left behind

Joopajoo, että sellainen viikonloppuloma. Kaikki meni ihan hienosti siihen asti, että otin tän meidän seksielämän puheeksi Avokin kanssa.

Olin vähän suunnitellut tiettyä hetkeä asiasta puhumiseen, mutta Avokkipa otti aiheen esiin itse. Vähän eri tavalla tosin, nimittäin kysymällä minkälaisia fantasioita mulla on. Aloitin kuitenki ihan asiallisesti keskustelemaan aiheesta ja sanoin että ei varsinaisesti mitään eksakteja fantasioita, mutta jotain uutta voitais joskus kokeilla. Avokki sitten kysyy että mitä, ja minäpä selitän, että semmosta kevyesti s&m henkistä, ihan omassa makkarissa toteutettavaa, eikä mitään hardcorekamaa. En nyt ihan noilla sanoilla ja toki kuvailin tarkemmin mitä haluan, mutta en nyt tässä ala sanasta sanaan puheenvuoroja toistamaan.

Avokki sitten hiljeni ja sanoi, että jaa. Keskusteltiin muutama lause asiallisesti, kun avokin asenne tähän "kokeilunhaluun" tuli ilmi. Siinä sitten vähän otin itseeni, että kyllä mä, mieltymyksistäni huolimatta, oon ihan ihminen enkä mikään sairas pervo. En sitten kertonut, että oon harrastanut tällaista aiemmin. Avokin asenne oli vaan jotenkin niin.. Äh. Tuntui, että mun ehdotukset ei meneet sille ollenkaan jakeluun, vaan se kuvitteli mun haluavan jotain tällaista;



Rivompia kuvia en viitsinyt linkittää, mutta kyllä tostakin kai saa kuvan, että millä asenteella se Avokki tähän suhtautuu. Mä kun puhuin paljon kevyemmästä, kuin jostain "kettingillä sidottuna vanhassa ladossa pöydänjalka suussa" -kamasta.

Sitten Avokki riemastui ja otti mun ehdotukset itseensä tyyliin "jaaha, ai että meillä on paskaa seksiä!" huoh. Ei se huonoa ole, mutta kun..

Mietin vaan, että oltaisko me Avokin puolesta enää edes yhdessä jos oisin kertonut, että oon KEVYESTI s&m henkistä kokeillut aiemminkin.. Olisko se jättänyt mut samantien? Kiinnostaisko mua nää jutut ollenkaan, jos en olis aiemmissa suhteissa niihin tutustunut?

En oikeen tiedä miten tästä nyt eteenpäin, Avokki kiukuttelee edelleen, vaikka tultiin jo sunnuntai-iltana kotiin. Hohhoijaa.

perjantai 27. tammikuuta 2012

Pain is my pleasure

Antaa kuvien puhua puolestaan.

There you are stripped and naked
Down on your knees.. beg me, please


Close your eyes and you will see
The perverted side of me

Mun tähän asti suurimpana pitämäni "salaisuus" on paljastumassa. Ollaan lähdössä Avokin kanssa kaksin pienelle viikonloppulomalle. Ajattelin nyt viikonlopun aikana ottaa tän seksikysymyksen puheeksi Avokin kanssa. A-P-U-A.


You’ve lost, wanna play again? 

tiistai 24. tammikuuta 2012

I'm my own worst enemy

Hei mikä tää virtaus tänne sivustolle on? Tai siis joo, tiedänhän mä. Joku on hienosti tehnyt keskustelun demi.fi:hin, kertoo liikenteen lähteet. Sieltä on tultu tällä viikolla ainakin 406 kertaa, hui.

Saatan kirjottaa lapsellisesti, tässä tilanteessa johtuu ehkä siitä, että oon niin hämmentynyt tästä tilanteesta. Tai ehkä mä sitten en vaan osaa ilmaista itseäni kirjallisesti. Jee.

Exärintamalla ei oo tapahtunu oikeen mitään uutta, sama kiertely ja kaartelu jatkuu edelleen. Mun tekis mieli kysyä siltä ihan suoraan mitä se tahtoo. Avokille kerroin tänään, että Exä on ruvennut pitämään yhteyttä ja näytin muutaman Exän laittaman viestin sille. Otti sen aika hyvin, sanoi, että luottaa muhun ja siihen, etten tee mitään typerää tai mee noihin Exän juttuihin mukaan. Mulle tuli niin syyllinen olo! Vaikka enhän mä mitään ole tehnyt, mutta jo näistä ajatuksistakin. Mun pitäis varmaan kertoa niistäkin, mutta miten ja en mä halua Avokkia satuttaakaan. Jätänkö kertomatta?

Pitäis ottaa Avokin kanssa myös tää seksielämä puheeksi. En vaan jotenkin osaa. Avokki on vähän semmonen, että se ei tykkää puhua mistään tommosesta intiimistä, paitsi kännissä. Kissa pitäisi nostaa pöydälle, sen tiedän, mutta keinoja kaivataan. Meillä on alusta asti ollut vähän näkemys-/mieltymyseroja seksin suhteen, mutta on sitä ollut ja se on ollut mullekin ihan tyydyttävää, vaikkei sentään 100% sellaista kuin minä haluan. Molemmat tyydyttävä kompromissi, turvallista perusseksiä, on toiminut tähän asti.



Nää on jotenkin niin vaikeita juttuja, pitäis olla avoimempaa.. Mut millä se on mahdollista kun toinen ei suostu puhumaan asioista paitsi humalassa. :(

maanantai 23. tammikuuta 2012

Let your weakness make you strong

Hei! Mitä mie teen?


Mun niin tekis mieli käydä panemassa Exän kanssa, ihan tajuton panetus kokoajan. Nään siitä jopa unia. Ei tää nyt oikein oo oikein ketään kohtaan ja mun olo on tosi syyllinen. Miten mä kerron tästä Avokille? Mitä mä kerron? Vai kerronko mitään? Huoh..  



"Hour after hour
of sweet pleasure
After this I guarantee
you'll never wanna leave
Shut your eyes and think about
what I'm about to do.."

En mä tiedä mitä tehdä, käyn joka hetki tästä hirveetä kamppailua itteni kanssa. En mä halua Exää! Ei sen kanssa voi olla parisuhteessa, ei se toimi, se on jo kerran todettu. Mutta edelleenkin se tajunnanräjäyttävä seksi, ah.. Avokki taas on kaikinpuolin ihana, seksiä vaan saisi olla enemmän, tai ainakin se saisi olla vähän vaihtelevaa välillä..

Oon kyllä miettinyt tunteitani kumpaakin kohtaan ja tullu siihen tulokseen, että Avokkia rakastan ja sen kanssa haluan olla. Exää kohtaan mulla ei enää ole mitään tunteita, paitsi se aivan Jäätävä panetus. Mutta en mä siitä muuta halua. Hämmentää itteänikin, en oo ollu tämmösessä tilanteessa ennen. 

Viisaampien neuvoja kaivataan nyt tosi kovasti!

lauantai 21. tammikuuta 2012

Hey now, all you sinners, put your lights on




Menin sitten ja kävin Exän kanssa siellä kahvilla tässä yhtenä päivänä ja... No meillä oli tosi hauskaa! Juttua ja naurua riitti ja istuttiinkin lähemmäs kaks tuntia höpöttelemässä. Oli ihana pitkästä aikaa nähdä ja jutella, ihan ystävällisessä hengessä. Yllätyin tosiaan siitä, että oli niin hervotonta. Oletin, että ois tullu jotain kiusallisia hetkiä ja muutenkin ollut jotenkin lame koko tapaaminen. Mutta ei tosiaan..

Nyt oonkin hieman hämmentynyt, Exältä tulee viestiä monta kertaa päivässä. Vaikka lopetan, enkä vastaa, niin hetken päästä tulee jotain tikusta väännettyä asiaa. Exä vihjaileekin, tai vihjailulta se musta vaikuttaa, vaikka sekin on suhteessa. Äh..

En missään nimessä tahdo Exää takaisin, sen verran painavat syyt eroon kuitenkin oli, mutta.. Voisin kyllä panna sitä. Harrastaa sitä ihanaa, täydellistä tajunnanräjäyttävää seksiä, mitä meillä silloin oli. Sitä, kun halut ja mieltymykset kohtaa täydellisesti ja kaikki muu ympäriltä häviää.. Ah.




Mutta mä en tiedä! Enhän mä voi sen kanssa naida.. Musta tuntuu jo, että teen väärin tässä kun en oo kertonut Avokille että Exä pitää näin tiiviisti yhteyttä! Miten mä sen sanoisin? Mitä jos se kieltää mua olemasta tekemisissä Exän kanssa? Se kuitenkin on mahtava tyyppi, mutta niin on Avokkikin. En mä tahdo Exää kokonaan pois mun elämästä kun se nyt on siihen palannut.. En kyllä riittääkö mun itsehillintä kieltäytymään sen vihjailuista! En varmaan voi enää nähdä sitä kahdestaan.

Miten mä, jolle ei koskaan tapahdu mitään, oon ajautunu tämmöseen. HUI.

Nyt muutama sivistynyt siideri ja paikalliseen tanssimaan, tyttöporukalla. :)

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Afrikkalaisia rytmejä ja päänvaivaa

Opiskelujuttuja varten kävin lainaamassa kirjastosta pari levyä afrikkalaista musiikkia. Niitä tässä kuuntelen ja mietin, että mikä parhaiten sopisi tuohon kyseessä olevaan tehtävään.



Ärsyttää, kun tulee projektia projektin perään. Nytkin kolme projektia menossa päälekkäin. Välillä tuntuu, että menee ihan sekaisin, mikä juttu kuului mihinkin etc. Samalla aprikoin päätäni puhki, mitä tehdä yllättävän kahvikutsun kanssa..

Exä otti taas yhteyttä. Ehdotti että tavattaisiin huomenna kahvin äärellä. Ihan muuten vaan ja huolettomasti.

Miksi mä en oikeen usko tota kohtaa "ihan muuten vaan", jotenkin mietityttää että miksi nyt yhtäkkiä kiinnostaa olla ystäviä. Molemmat kuitenkin tahoillamme ollaan parisuhteissa. En tiedä menenkö. Toisaalta haluaisin, hän kuitenkin on(tai oli kun hänet tunsin) mukava ihminen ja meillä on (oli) paljon juteltavaa kaikenlaisesta ja hauskaakin. Toisaalta mietityttää, kuinka meidän kumppanit suhtautuu tähän? Itse ainakin haluaisin olla rehellinen ja sanoa kenen kanssa olen menossa kahville, jos nyt siis olen, kun yleensäkin aina kerron, vaikkei Avokki sitä vaadikaan. Mietityttää myös, että onko Exällä ihan puhtaat jauhot pussissa kun noin yhtäkkisesti ottaa yhteyttä pitkän hiljaiselon jälkeen. Äh..



Kannattaako mun mennä? Siitä voi seurata hyvää, mutta myös jotain huonoakin. Mitä jos sitä janottaa vanha suola? Apua. Ehkä mä vaan jossittelen liikaa, ehkä pitäis vaan antaa mennä ja tutustua uudestaan, tällä kertaa ihan ystävinä?


Nyt vähän kahvia koneeseen ja  pulkkamäkeen! :)

tiistai 17. tammikuuta 2012

Forgive my thoughts when I’m asleep, Forgive these words I’m yet to speak

Hurts - Devotion (feat. Kylie Minogue)

Tässäpä tämän päivän fiilikset. Liikaa aikaa, liikaa hämmentäviä ihmisiä, liikaa ajatuksia, niistä on tämä tiistai tehty.

Päivä, tai oikeastaan koko viikko on alkanut hämmentävänä. Sain Exältä yhteydenoton ja nyt ollaan juteltu ihan hirveästi. Ihan arkisia asioita ja heitetty läppää kaikenlaisesta, mut hämmentävän tästä tekee se, et Exä on ollu se joka tekee näitä alotteita juttelulle ja vääntää tikusta asiaa. Pistää monta viestiä jos jätän johonkin vastaamatta. En tiedä mitä pitäis ajatella vai pitäiskö mitään. Ehkä se vaan haluaa ja pystyy vihdoin olemaan ystävä mun kanssa. Mä en vaan tiedä haluanko sitä mun elämään enää millään tasolla. En, vaikka vastailenkin sille ihan normaalisti.

Opiskelut rullailee kivasti ja valmistuminen häämöttää jo. Motivaatiossa vaan on tapahtunu hurja lasku, ei kiinnosta eikä jaksais enää. Haluaisin jo niin päästä tosta koulusta eroon. Motivaatiopula vaivaa vähän kaikessa, töissäkään ei tuu viihdyttyä niinkun ennen ja kotonakin menee hermo verrattain pikkujuttuihin. Ehkä mä oon vaan niin väsynyt tähän arjen pyöritykseen. Yöunet jää lyhyiksi ja päivät on pitkiä, tuhat ja sata asiaa tehtävänä, vaan kun ei millään voi revetä kaikkeen. Ja sekös tätä Kirppua Vituttaa, oikein isolla v:llä.

Avomiehen kanssa menee hienosti, paitsi ettei ole seksiä. Tai ei ainakaan niin paljon kuin minä haluaisin ja tarvitsisin. Iltaisin saattaa mennä myöhäänkin ennenkuin Riiviö nukahtaa ja sen jälkeen jompi kumpi, Kirppu tai Avokki on niin väsynyt ettei hommasta tule yhtään mitään. Yleensä Avokkia väsyttää, sillä on rankka duuni ja no, onhan tässä nyt oltu jo jonkun aikaa yhdessäkin. Ehkä ei vaan kiinnosta enää samanlailla. Mua kyllä kiinnostaa ja oon yrittänyt vaikka mitä, mutta en mä tiedä. Tuskin tästä nyt mikään seksiblogi on tarkotus tulla.. Katsotaan.

Nyt jos katsoisi vähän greyn anatomiaa koneelta ja painaisi kupolin taas tyynyyn. Käyhän se kello taas puoli kymmentä. Seksistä lienee turha haaveilla kun toinen kuorsaa vieressä..

Where it all began

Alkoihan se. Nimittäin tästä. Ai mikä? No minun blogikirjoitteluni tietysti.

Tuntui, että tarvitsen jonkin paikan, jonkin salaisen, mutta kuitenkin ah, niin julkisen päiväkirjan. Jollekin on puhuttava, ehkä välillä sellaistakin juttua josta ystävätkään ei ole kuulleet. Toisinaan tulee varmasti vaan pälpätettyä kaikenlaista. Ehkä puhun itsekseni, ehkä tätä joku lukee, mutta yhtäkaikki, tämä on olemassa, ainakin minulle. Sitten joskus vanhempana voin palata näihin hetkiin ja ihmetellä olenko ollut tällainenkin.

Minä, Kirppu, olen oikeassa elämässä avovaimo, opiskelija, työn raskaan raataja, ystävä ja kai jonkun mielestä vihollinenkin.

Tervetuloa!