Tänään taas vähän hankalampaa

Heips taas pitkästä aikaa.

Paljon on aikaa vierähtänyt viimekirjoituksesta ja paljon on tapahtunutkin.

Olen seksisuhteessa edelleen tuon miehen kanssa, josta kerroin edellisessä postauksessa.Aloitettiin siis seksisuhde, ollaan tapailtu säännöllisen epäsäännöllisesti, melkein vähintään kerran viikossa. Tossa syksyllä tuli pieni tauko eikä pidetty oikeastaan yhteyttäkään. Nyt ollaan taas uudestaan "löydetty" toisemme. Mieskään ei enää ole sinkku, vaan pettää tyttöystäväänsä kanssani, samoin kuin minä Avokkiani hänen kanssaan.

Seksi on aivan mahtavaa ja tullaan muutenkin todella hyvin toimeen tän Miehen kanssa. Mies haluaa mua paljon ja muistaa sen kertoa ja näyttää. Lisäksi mieltymykset seksin suhteen on meillä hyvin, hyvin samanlaiset. Mies kehuu mua ja on sanonut paljon sellaista, mitä Avokiltani en ole muistaakseni koskaan kuullut. Keskustellaan myös paljon, melkein mistä aiheesta vain, myös omista suhteistamme. Ollaan oikeastaan ystävystytty, sillä tavataan joskus ilman seksiäkin ja käydään vaikkapa syömässä, leffassa tai jotakin muuta. Mulla on toisaalta morkkis, mutta vain Miehen tyttöystävän puolesta. He eivät ole edes kauaa olleet vielä yhdessä, mutta silti mies käy naimassa mun kanssa. Sen maailma romahtais, jos se sais joskus tietää. Ei olla tavattu tän tyttöystävän kanssa, onneksi. En tiedä miten mulla riittäis pokka katsoa sitä silmiin.

Asutaan Avokin kanssa vielä yhdessä. En tiedä tietääkö se mun touhuista, mitään ei ainakaan ole sanonut, eikä käytös ole muuttunut suuntaan tai toiseen. Seksi on edelleen yhtä vähäistä, paitsi että nyt mäkään en ole sitä niin vongannut. Ei Avokki ole edes ihmetellyt. Mua vähän häiritsee, ettei se muka huomaa mitään. Miksi me edes ollaan enää yhdessä? Lähinnä eletään kuin kämppikset ja se on hyvin välinpitämätön mua kohtaan, en tiedä mitä pitäisi tehdä, enkä sitä, että haluanko edes tehdä mitään. Miksi tekisin, ei Avokkikaan tee mitään tän suhteen eteen, ole koskaan varmaan tehnytkään.

Alkais olla taas Miehen tapaamisen aika, tää viikko vaan on jotenkin hankala aikataulujen järjestämisen kannalta, sillä ei voida harrastaa seksiä kuin täällä mun luona. Mies kertoo kuinka se mua haluaa ja mitä aikoo mulle tehdä kun tavataan. Mä odotan sitä tapaamista pikkarit säälittävän märkänä. Pidetään taas hauskaa muutama tunti, ja Mies palaa omaan elämäänsä. Joskus tavataan vain ystävinä, ja se on äärettömän vaikeaa ja tuskallista, kun ei voi koskea toista niin kuin haluaisi ja aina kun osuu sopiva hetki, Mies kiusoittelee mua jollakin tavalla ja saa mut odottamaan seuraavaa tapaamista omassa rauhassa kahta kauheammin.

....

Sinä näet sen kaiken, nukutaan kielletyllä iholla

Mä todella tein sen. Nyt oon lumppu, pettäjä, hirveä lutka..

Löysin tyypin ja se kiinnostui musta. Juteltiin ja lopulta asiat vaan meni siihen, että pantiin. Seksi itsessään oli hyvää ja kivaa vaihtelua, kun Avokki pihtailee kotona. Jälkimorkkis oli aivan järkyttävä, ja on edelleen, vaikka tästä jo pari päivää onkin. Kamalinta on se, että mua haluttaa se tyyppi edelleen. Se haluais tehdä tästä salasuhteen, mä en tiedä mitä mä haluan.

Se itse on sinkku, mutta ei halua mitään vakavaa omien sanojensa mukaan, siksi mä kuulemma varattuna sovin Sille niin hyvin. Mä en tiedä paraneeko tästä mikään, vai sotkenko koko paskan ihan auttamattomasti. En tiedä, päivä kerrallaan kai. Se kuitenkin tietää tän tilanteen, että mä oon varattu ja että kotona on vähän hiljaista makkarissa. Mitään tarkempia Se ei tiedä, en oo yksityiskohtia kertonut, eikä ne sille kuulukaan.

Tuntuu jotenkin tän jälkeen et oon ihan hukassa nyt itteni kanssa. Nää pari päivää on Avokin kanssa menny ihan älyttömän hyvin. Mua vaan kalvaa ihan älytön syyllisyys. Eihän se mitään älytöntä ole, paskastihan mä oon tehnyt, enkä sitä kiellä.

Jokainen aamu nousen putoamaan

Päätin, etten sekaannu Exään. Päätin myös, etten voi kestää tätä tilannetta Avokin kanssa. Tää on mennyt ihan oudoksi koko suhde. Välillä menee tosi hyvin, mutta hirveän usein varsinkin seksin jälkeen Avokki menee hiljaiseksi ja kääntää selän tms, kun kysyn mitä nyt, niin vastaus on jotain tyylillä "hmh, no et sä kuitenkaan nauttinut". Sen mielestä feikkaan orgasmini nykyään, eikä kuulemma voi tuntua hyvältä kun en tykkää _tavallisesta_seksistä.

Oon koittanut selittää Avokille, että sen kanssa seksi tuntuu aina hyvältä, koska saan olla sen lähellä ja tuntea miten se haluaa mua. Lähes poikkeuksetta saan Avokin kanssa orgasmin, jos en, niin en silloin myöskään sitä feikkaa. Oon ehkä jotenkin loukkaantunut tästä nyt, ettei se usko muhun edes tuon vertaa, vaan pitää oikein vängätä vastaan kuinka en muka kuitenkaan nauttinut. Helvetti, mä en ole IKINÄ feikannut orgasmia, mutta ei. Turhauttaa ja suututtaa koko tilanne.

Harkitsen vakavasti ulkopuolisen seksisuhteen hommaamista, ehkä jostain toisesta varatusta. Terveisin seksiä viimeksi 25.3 ja "enkä mä kuitenkaan nauttinut".  Huoh.

Me sanotaan, se on painovoimaa

"Tulethan tanssimaan veitsenterällä
Voidaan lipsahtaa yhdessä
Viitta marttyyrin harteille haalitaan
Nenää pitkin voi silmätä muut ja osoittaa"

En tiedä mitä tekisin. En. En. En. Pitäisikö antaa vaan tunteen viedä ja tehdä päätökset niin? Tää tilanne muuttuu kokoajan, mä en enää tiedä kuka mulle puhuu totta. 

"kun suljet sen oven
toinen avautuu
jotain karkaa pois

sä et voi nyt tulla
kun mulla on
on pää jäässä
pää jäässä

mä olen jossain muualla
vaikka olen tässä
olen tässä"

Ja jos ei meistä mitään tuu, ehkä siihen turtuu

"Ajattelen liikaa sinua,
tää ei oo enää normaalia. Minä
ajattelen liikaa.. sinua.
Nää sanat on painavia,
mutta toivon ettei raskaita. Minä
ajattelen liikaa."

Mä rupesin miettimään mun tähänastista parisuhde-elämää. Oon nukkunut viime yön tosi huonosti ja miettinyt kaikenlaista.  Ensisuudelmasta, ensirakkaudesta ja ensimmäisestä seurustelusuhteesta lähtien mua on petetty joka ainoassa suhteessa, paitsi tässä nykyisessä. Pahoittelen jo etukäteen kilometritekstiä ilman kuvia. Saattaa olla sekavaa, mene ja tiedä. Näillä yöunilla ei mikään ihme..

Mä oon ollut sinisilmäinen hölmö oikeastaan aina. Mun ensimmäinen suhde, joka alkoi kun olin just täyttänyt 14, kesti neljä vuotta. Sen aikana mua petettiin ensimmäisen kahden vuoden aikana ainakin kerran ihan oikeasti ja useita kertoja netissä. Silloinen poikaystävä kyllä tunnusti suudelleensa toista tyttöä, mutta väitti, että mitään muuta ei tapahtunut. (Tämänkin kertoi mulle itse vain siksi, että muuten kyseinen tyttö olis kertonut, kaiken.) Sen jälkeen kaikki oli okei, pikkuhiljaa aloin taas luottaa silloiseen poikaystävään ja meillä meni mukamas oikein hyvin melkeen pari vuotta. Sitten mä sain tietää, että se petti mua yhden mun "ystävän" kanssa. Ei kertonut itse, ystävältä kysyin ja kielsi, mutta toinen ystävä kertoi kun oli nähnyt ne jossain ja kuullut asioita, ajatteli, että mun pitäisi tietää. Pitihän mun. Muuten mä olisin varmaan vieläkin siinä suhteessa kusetettavana. 

Muistan sen hetken niin elävästi kun sain tietää, en varmaan unohda sitä ikinä.  Mä olin, jumalauta, sairaalassa viimestä yötä (raajaleikkauksen takia), poikaystävä lähti kotiin yöksi ja kotiutumispäivänä tuli hakemaan mua, sanoi rakastavansa ja että oli tylsää ilman mua kotona ja että mua odottaa yllätys kotona. No, odottihan mua, poikaystävä oli nimittäin siivonnut. Koko kämpän, vaihtanut lakanat ja pessyt pyykkiä,imuroinut, mopannut, pyyhkinyt pölyt. Olin tosi ilonen ja otettu, onpa se ihana. Kunnes illalla tää mun oikea ystävä soittaa ja sanoo, että on asioita joita mun ehkä pitäis tietää. Poikaystävä ja tää tyttö, jota silloin vielä luulin ystäväkseni, olivat olleet meillä yötä, panneet MEIDÄN SÄNGYSSÄ! Sillä aikaa kun mä olin sairaalassa. Mä murruin, mä itkin, huusin, puhuin, raivosin, kyselin, väitin että mä tiedän, itkin lisää. Lopulta poikaystävä tunnusti, ei läheskään kaikkea, mutta ne asiat, jotka tiesi että mä tiedän. 

Tää tyttö ei ollut osannut pitää suutansa kiinni kaveripiirissä. Meillä oli paljon yhteisiä kavereita, ja onneksi mun ystävyys painoi lopulle kaveripiirille enemmän kuin tän tytön, se jäi yksin, minä en. Poikaystävän kanssa alkoi ihan mieletön tappeluiden aikakausi, pistin oman kämpän hakuun ja riideltiin, riideltiin ja riideltiin. Poikaystävä katoili öiksi, jätti kämpän mun vastuulle, nukuin viimisen yhdessä asumisen kuukauden sohvalla, ihan vaan koska mua kuvotti nukkua siinä sängyssä, sen pojan vieressä.

Sain kämpän ja muutin pois. Mulla alkoi mennä lujaa. Vaihtelin miehiä, ylläpidin kahtakin seksisuhdetta samanaikaisesti. Ihastuin, rakastuin, luulin, toivoin ja uskoin, että tää mieskin tunsi samoin. Vaan eipä, muutaman kuukauden jälkeen hän sanoi mulle, ettei meistä tuu mitään, ettei se oikeasti voi elää vaan "ihan kivassa suhteessa", että se oli löytänyt toisen ja että koko meidän juttu oli vaan hupia, silläkin oli ollut koko suhteen ajan nettisuhteita. 

Säädin taas lisää, kunnes tuli seuraava johon ihastuin. Annoin olla, en aktiivisesti mitenkään yrittänyt saada tätä miestä, mutta vaikutti ja se sanoikin, että se haluaa mut. Tapailtiin usein, muka seurusteltiin, yhtenä iltana mies vaan totesi, että se on yhden naisen kanssa, että meidän pitää lopettaa koska sen vaimo epäilee. Siihen asti oli väittänyt olevansa sinkku. Joopajoo. 

Surin taas aikani sinisilmäsyyttäni ja jatkoin säätämistä, sitten tapasin Exän, olin just ajatellut ja päättänyt, että pidän taukoa miehistä ja kaikesta niihin liittyvästä. Selvittelen ajatuksiani yksikseen, keskityn kouluun ja töihin. Mutta kuinkas sitten kävikään, Exä yritti ja yritti, lopulta vei multa jalat alta. Se kohteli mua kun prinsessaa, sanoi rakastavansa ja puhui tulevaisuudesta, meillä meni oikeasti hyvin. Mä en uskaltanut rakastua siihen, mutta kun aikaa kului, mäkin lopulta rakastuin. Exä sanoi rakastavansa mua, mä rakastin sitä. Sitten tuli viikonloppu, kun mä lähdin muutaman kymmenen kilometrin päähän juhlimaan kaverin synttäreitä, ikävöin Exää, tekstasin sille, se ei vastannut.. Tulin kotiin, niin se alotti facebookissa että meillä on puhuttavaa.. Myöhemmin sain tietää, että se oli pettäny mua uutensa kanssa. En enää muista miten lopulta kävi, jättikö se mut, vai jätinkö mä sen.. Romahdin. Päätin unohtaa kaikki miehet hetkeksi, alotin uuden harrastuksen, keskityin oikeasti kouluun ja töihin. Vatkasin näitä asioita päässäni, avauduin ystäville. 

Sit tapasin Avokin, oikeastaan vahingossa, ystävystyttiin ja pikkuhiljaa siitä tuli enemmän. Ns. säädettiin tosi kauan, mun oli vaikea luottaa siihen, vaikea antaa itteni rakastua. Se anto kuitenkin mulle aikaa ja pikkuhiljaa opin luottamaan siihen ja rakastuin. Nyt ollaan yhdessä. Avokki ei oo ikinä tehnyt mitään satuttaakseen mua, päinvastoin. Meillä on menny hyvin ja oon ollu onnellinen. Mä en voi käsittää miks helvetissä oon ees ajatellu pettäväni Avokkia. Miks mä tekisin sille saman, satuttaisin sitä niin pahasti, kun mitä mua on satutettu jokaisessa edellisessä suhteessa. En mä halua! Enhän? Vihdoinkin oon löytäny miehen joka ei yritä kusettaa, miks sitten mun ajatukset on niin sekaisin. Miksi mä haaveilen jostain seksistä Exän kanssa, tai ylipäänsä kenenkään muun kanssa. Kyllä mulle riittää tää, mitä saan tässä suhteessa. On riitettävä! Ei se täydellinen seksi voi korvata sitä kaikkea muuta, mitä parisuhteessa mun mielestä kuuluu olla, mm. luottamusta ja molemminpuolista kunnioitusta.. Hitto, että mä oon ollu tyhmä, tai oon tyhmä, tai miten vaan. 

En halua pilata tätä suhdetta enää enempää. Haluaisin peruuttaa sen, että kerroin Avokille seksimieltymyksistä, nehkä mä opin nauttimaan enemmän ja enemmän tästä ns. tavallisesta seksistä. Ei sekään tylsää oo ja ihan tyydyttävää kyllä. Ei kaikkea voi saada, ja ehkä loppupeleissä arvotan tän kaiken muun sitä täydellistä seksiä korkeammalle. En vaan tiedä, miten paljon oon sählännyt sanomisillani. Avokin kanssa on nykyään vaikeampi puhua, eikä se enää kehu mua samalla tavalla kuin ennen. Se ois kivaa, mutta en mä tiedä voinko mä odottaa sen kehuvan mua kauniiksi tai ihanaksi jos oon puhunut tämmösiä kun mä oon. 

Edellisistä suhteista ei olla paljoa Avokin kanssa puhuttu, tuskin puhutaankaan. Se tietää vaan sen, että mua on joskus petetty, mutta ei miesten lukumäärää tai sitä kuinka moni mua on kusettanut. 

Ei tässä tekstissä taida olla mitään pointtia, ehkä mä lopetan nyt.

ps. tuo kello on ihan vituillaan, kello on vähän yli yhdeksän aamulla. :)

Long time, no see

HUOH.

Elämä on palautunu normaaleille raiteilleen avokin kanssa. Kuulemma mitään muutoksia seksiaiheeseen ei ole luvassa, että en nyt sitten tiedä mitä teen. Seksiä meillä on ollut tasan kahdesti (2) tuon keskustelun jälkeen.. Avokin mielestä mun mieltymykset on edelleen jotenki sairaita, mutta ilmeisesti ei kuitenkaan niin sairaita etteikö se pystyis elää mun kanssa. En vaan tiedä. tää on jotenkin outoa. Mut kiusalliset tilanteet on vähentyny huomattavasti. Mun mielestä asioista pitäis vielä keskustella, mutta en mä yksinäni voi keskustella Avokin puolesta! Se taas ei halua puhua aiheesta.. Ainakaan vielä.

Exän kanssa ei mitään uutta, kunhan jutellaan. Se avautuu sen parisuhteen ongelmista, mutta mä oon ollu omistani aika hiljaa. Tuntuu jotenkin väärältä avautua sille ja muutenkin. Kutsui mut synttäreilleen tuossa, mutta en tiedä menisinkö vai en.

Aika mitäänsanomaton postaus tässä influenssakidutuksen keskellä, mutta no can do. Ei kai tästä pääse kun ylöspäin. Mulla ois kirjoitettuna yks postaus Avokista ja meidän suhteesta, mutta en mä tiedä kehtaanko julkasta sitä, siis ei mitään kamalaa, mutta kuitenkin.. ÄH JA VOIH.

-Kirppu

Tortured by my memories of what I left behind

Joopajoo, että sellainen viikonloppuloma. Kaikki meni ihan hienosti siihen asti, että otin tän meidän seksielämän puheeksi Avokin kanssa.

Olin vähän suunnitellut tiettyä hetkeä asiasta puhumiseen, mutta Avokkipa otti aiheen esiin itse. Vähän eri tavalla tosin, nimittäin kysymällä minkälaisia fantasioita mulla on. Aloitin kuitenki ihan asiallisesti keskustelemaan aiheesta ja sanoin että ei varsinaisesti mitään eksakteja fantasioita, mutta jotain uutta voitais joskus kokeilla. Avokki sitten kysyy että mitä, ja minäpä selitän, että semmosta kevyesti s&m henkistä, ihan omassa makkarissa toteutettavaa, eikä mitään hardcorekamaa. En nyt ihan noilla sanoilla ja toki kuvailin tarkemmin mitä haluan, mutta en nyt tässä ala sanasta sanaan puheenvuoroja toistamaan.

Avokki sitten hiljeni ja sanoi, että jaa. Keskusteltiin muutama lause asiallisesti, kun avokin asenne tähän "kokeilunhaluun" tuli ilmi. Siinä sitten vähän otin itseeni, että kyllä mä, mieltymyksistäni huolimatta, oon ihan ihminen enkä mikään sairas pervo. En sitten kertonut, että oon harrastanut tällaista aiemmin. Avokin asenne oli vaan jotenkin niin.. Äh. Tuntui, että mun ehdotukset ei meneet sille ollenkaan jakeluun, vaan se kuvitteli mun haluavan jotain tällaista;

Rivompia kuvia en viitsinyt linkittää, mutta kyllä tostakin kai saa kuvan, että millä asenteella se Avokki tähän suhtautuu. Mä kun puhuin paljon kevyemmästä, kuin jostain "kettingillä sidottuna vanhassa ladossa pöydänjalka suussa" -kamasta.

Sitten Avokki riemastui ja otti mun ehdotukset itseensä tyyliin "jaaha, ai että meillä on paskaa seksiä!" huoh. Ei se huonoa ole, mutta kun..

Mietin vaan, että oltaisko me Avokin puolesta enää edes yhdessä jos oisin kertonut, että oon KEVYESTI s&m henkistä kokeillut aiemminkin.. Olisko se jättänyt mut samantien? Kiinnostaisko mua nää jutut ollenkaan, jos en olis aiemmissa suhteissa niihin tutustunut?

En oikeen tiedä miten tästä nyt eteenpäin, Avokki kiukuttelee edelleen, vaikka tultiin jo sunnuntai-iltana kotiin. Hohhoijaa.